Ohessa jämäartikkeli, joka soveltunee tänne, vaikka kieli onkin väärä. Enjoy!
Kirahvin (Camelopardalis) IC 342 on yksin syksyn parhaimmista galakseista ja kuuluu itselläni elokuun vakiokohteisiin. Arviot kohteiden etäisyydestä tuntuvat olevan arvailua kuin lauantain lottorivi: 6.5 – 14 miljoonaa valovuotta. Nykytutkimusten valossa on onnistuttu pääsemään 13 miljoonaan valovuoteen eli maailmankaikkeuden mittakaavassa galaksi on meitä varsin lähellä ja siihen voi olla myös syynsä. Mauri Valtosen (Tuorla Observatory) vuoden 1993 julkaisussa arvellaan IC 342 ja sen muodostaman galaksijoukon olleen alunperin Paikallisen ryhmän jäsen kunnes iso Andromeda antoi koko ryhmälle kenkää. Väitteen paikkaansa pitävyys on kyseenalaistettu, mutta ajatusleikkinä tapahtuma on ainakin varsin kiehtova. Kuten sanottu, IC 342 muodostaa oman galaksijoukon, johon kuuluu reilu tusina galakseja. Galaksijoukosta puhuttaessa käytetään useimmiten nimitystä IC 342 / Maffei 1 group ja galaksit jaetaan juuri kahteen eri ryhmään. Havaintoprojektina galaksijoukko on mitä mainioin, mutta niin haastava että on syytä epäillä onko kaikkia ryhmän jäseniä kukaan koskaan nähnytkään.
Joukon kirkkain jäsen on tietysti itse IC 342. Vuoden 2010 julkaisu (Distance to the galaxy IC 342. N. A. Tikhonov and O. A. Galazutdinova) kertoo tähtienvälisen aineen himmentävän kohdetta noin parin magnitudin verran. Ilman pölyä ja kaasua kohde olisi siis koko pohjoisen taivaan kolmanneksi kirkkain galaksi ja varmasti näkyvissä myös paljain silmin syystaivaalla. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. Kohteen jonkinlaiseen epäsuosioon on kuitenkin ilmeisesti syynsä: usein laiminlyöty Kirahvin tähdistö ja kutkuttavan pieni pintakirkkaus. Toisaalta on huvittavaa puhua tähdistöistä, jotka jostain syystä on laiminlyöty. Jokainen havaitsijahan tietää, että kaikista taivaan kolkista löytyy herkkuja putken kokoon katsomatta. Jos Kirahvi on eläimenä tai tähdistönä vielä tuntematon, on hyvä päivittää tiedot ajantasalle syksyn aikana.
Sitten hieman historiaa. Kuten voidaan huomata, kaksikko Charles Messier ja Pierre Méchain pyyhkäisivät galaksin yli sitä näkemättä. Miksi? Kohde oli ehkä juuri liian himmeä parivaljakolle ja heidän kaukoputkilleen. 1700-luvun kaukoputket tarjosivat lähes aina kapean näkökentän, joten himmeä, laaja-alainen kohde tuskin näyttäytyisi tällaisilla kaukoputkilla. Galaksin kirkkaampi ydin saattoi myös olla liian pieni, jotta ranskalaiset olisivat sen onnistuneet havaitsemaan. Useimmiten nykypäivän havaitsijat kuvittelevat myös Charles Messierin tähtitaivaan kauniiksi ja todella pimeäksi, jossa Linnunrata loisti taivaalla täydenkuun voimalla. Totuus saattoi olla kuitenkin jotain aivan toista kuten Ronald Stoyan, Stefan Binnewies, Susanne Friedrich kirjassaan Atlas of the Messier Objects pohtivat. Vaikka valosaaste olikin 1700-luvulla varsin vähäistä, teollinen vallankumous oli vauhdissaan ja kaupungin ilma oli täynnä tehtaiden ja talojen lämmityksestä aiheutuvaa savua ja muuta roskaan aivan riittämiin. Charles Messierin observatorio sijaitsi lisäksi keskellä kaupunkia, joten jos jossain Ranskassa oli huono paikka havaita, se oli varmasti Pariisi. Pierre Méchainilla oli etulyöntiasema Messieriin nähden: hän havaitsi maaseudulla, kaupungin ulkopuolelta. Tämä ainakin osittain selittää miksi juuri Méchain löysi himmeät kohteet kuten M74, M97 ja M109. Kuten tiedetään, Méchain löysi ainakin Neitsyen (Virgo) alueelta useita kohteita, joita Messier itse ei nähnyt ja jotka jäivät myös Messierin listan ulkopuolelle. Méchain ei kuitenkaan työkiireiden takia päässyt enää jatkamaan sumuisten kohteiden metsästystä, joten mistä kohteista hän puhui ja löysikö hän muualtakin taivaalta lisää kohteita jää harmittavasti arvoitukseksi.
Joka tapauksessa, molempien herrojen Messier ja Méchain kaukoputket olivat optiselta laadultaan ala-arvoisia verrattuna nykypäivän instrumentteihin. Peilien heijastuskyky oli heikko ja Charles Messierin suurin 20-senttinen kaukoputki näytti tähtiä vain vaivaiseen magnitudiin 11 asti. Nykypäivänä tämä vastaa 8-senttistä kaukoputkea, jolla havaitaan keskeltä kaupunkia. Messierin ja Méchain ei kuitenkaan tarvitse tuntea häpeää etteivät he kohdetta nähneet. Jopa William ja John Herscheliltä jäi jostain syystä galaksi havaitsematta. IC 342 löytyi vasta vuonna 1895 amatööri tähtitieteilijä W. F. Denningin (1848-1931) toimesta.
Wolfgang Steinicken uusimmat luettelotiedot galaksista antavat arvot 8.4 magnitudia ja kokoa 21,4’ x 20,9’. Pintakirkkaus on niinkin himmeä kuin 14.9. Valokuvista määritettynä galaksin koko suurenee huomattavasti ja on pohjois-eteläsuunnassa selkeämmin elliptisempi. Kohteen kooksi voi arvioida ainakin 32’ x 30’, joka tekee siitä samalla yhden pohjoisen taivaan suurimmista, jota se tietysti on jo virallisillakin arvoillaan. Välineestä riippumatta, IC 342 on mitä mainoin kohde. Vaikka pintakirkkaus on alhainen, galaksin ydin on kirkas, joka mahdollistaa sen, että kohteen voi narrata taustataivaalta jo valosaasteisemmassakin paikassa. On aina yhtä kliseistä mainita Stephen O’Meara, mutta annetaan nyt olla tämän kerran. O’Meara siis mainitsee kirjassaan The Caldwell Objects galaksin olevan helposti näkyvissä 7x35 kiikareilla ja tämä on niitä harvoja kertoja, jolloin voi sanoa että on herran kanssa samaa mieltä: galaksi näkyy himmeänä, pehmeänä hehkuna 8x30 kiikareilla tosin vain vaivoin. Galaksi löytyy melkein kahden magnitudin 6 tähden välistä ja O’Mearan sanoin: sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun kohteeseen tai tähtiryppääseen alueella.
Mahdollisten supernovien suhteen ei myöskään kannata turhaan hötkyillä. Galaksin ytimestä lounaaseen löytyy kuuden tähden muodostama jono ja yhteensä lähes tusinan verran etualan tähtiä on näkyvissä jo 12-senttisellä linssiputkella. 240-kertaisella suurennoksella ydin on lähes tähtimäinen ja sitä ympäröi noin 2’ kokoinen, pyöreä halo. Yksityiskohtiin tarvitaan kuitenkin pienempää suurennosta, koska galaksi häviää hyvin helposti taustataivaaseen kun olosuhteet ovat kaukana erinomaisesta. Yksityiskohtia kuitenkin on näkyvissä jo pienelläkin putkella, mutta ne ovat haastavia. Aina kun on havaitsevinaan spiraalihaaran kirkastuman, häviää se näkyvistä. Voisi kuvitella, että kohde on kuin hyvä vakooja: se syöttää tietoa kaikille kiinnostuneille, muttei vain harvoin tieto on oikeasti luotettavaa tai käyttökelpoista. Galaksi ei helpolla yksityiskohtia luovuta, mutta juuri se tekeekin galaksista niin mielenkiintoisen.
Galaksijoukon IC 342 / Maffei 1 muiden galaksien nimet ovat varsin värikästä katsottavaa, joka kertoo ainakin siitä etteivät ne ole ihan helppoa kauraa visuaalihavaitsijoille. Yrittää saa ja tietysti pitääkin.
IC 342 group
Camelopardalis A (LEDA 166082) | 04h 25m 20.0s | +72d 48m 30s | 14.8 mag
Camelopardalis B (LEDA 166084) | 04h 53m 07.1s | +67d 05m 57s | 16.1 mag
Cassiopeia I (LEDA 100169) | 02h 06m 02.8s | +68d 59m 59s | 16.4 mag
IC 342 | 03h 46m 48.5s | +68d 05m 46s | 8.4 mag
NGC 1560 | 04h 32m 49.1s | +71d 52m 59s | 12.2 mag
UGCA 86 |03h 59m 48.3s | +67d 08m 19s | 13.5 mag
UGCA 105 | 05h 14m 15.3s | +62d 34m 48s | 13.9 mag
Maffei 1 group
Dwingeloo 1 | 02h 56m 51.9s | +58d 54m 42s | 8.3 mag
Dwingeloo 2 | 02h 54m 08.5s | +59d 00m 19s | 20.5 mag
KKH 11 (ZOAG G135.74-04.53) | 02h 24m 34.2s | +56d 00m 43s | 16.2 mag
KKH 12 | 02h 27m 26.9s | +57d 29m 16s | 17.8 mag
Maffei 1 | 02h 36m 35.4s | +59d 39m 18s | 11.4 mag
Maffei 2 | 02h 41m 55.1s | +59d 36m 15s | 16.0 mag
MB 1 (LEDA 166068) | 02h 35m 36.5s | +59d 22m 43s | 20.5 mag
MB 3 (LEDA 166069) | 02h 55m 42.7s | +58d 51m 37s | 19.8 mag
