27.7.2010 - In the Twilight zone

Telescopes: 8" Orion DSE
Obs. place: Koivukylä, Vantaa, Finland
Date: 27./28.7.2010
NE Lim.mag: ~4.5 (south)
SQM-L reading: 17.25 (south)
Background sky: 1
Seeing: 6-7
Transparency: 2
Weather: Nautical twilight. +22.0 - 19.0°C, humidity 82 - 91%, 1016 HPa, calm, NCLs in the northern sky, 97% moon in Aquarius, heat lightnings (2.45 am ->) above the sea to the south. Mosquitoes!

Apart from the furious heat (I'm build for a cooler climate and I have a dense chest hair), twilight and a bunch angry mosquitoes the session was quite enjoyable. The few hours earlier cleaned primary mirror showed sharp images and no collimation related issues came up - never have since the primary mirror is basically stuck. The biggest problem was the heat. I had to have proper clothes to fend off the mosquitoes so naturally I was sweating like a turkey at Thanksgiving (and I feel bad for the turkey!). Noctilucent clouds were visible for the duration of the entire session between midnight and 3 am. Heat lightnings were also spotted low in the southern sky a bit before 3 am. Naked eye limiting magnitude was around 4.5 with the SQM-L meter showing readings between 15.95 and 17.30. Apart from the abysmal background sky, high humidity and really poor transparency seeing was quite good. I couldn't detect nearly any twinkling of stars at the eyepiece or with the naked eye.

So what to watch? After a few bright objects to check out the sky quality (namely M11 and IC 4665) I decided to settle in with only the brightest objects as I suspected from the beginning. If there is a single object I remember seeing as one of the very first in the season, that would be NGC 6910. The cluster didn't disappoint this season either. "Familiar Y-shape obvious even at 38x. Two 7th magnitude stars are in the NE edge. The cluster is quite enchanting but only 5' in size. 15* visible." I decided not to rotate the sketch as usual (north up, east left) so the Y-shape of the group is far more obvious.

NGC 6910 with 8" Orion DSE @ 80x

There was another bright object in Cygnus that was actually on my to sketch-list. This is NGC 6871. I found the position of the cluster quickly but could only spot two double stars reminding me of VdB 1 in Cassiopeia. I had to go back inside and get a map to be sure. Turns out my memory was right on spot but the cluster wasn't. Apart from the two doubles and a slight curve of stars following I couldn't really see anything cluster like in the area. With some imagination and probably luck too I sketched the field and the cluster as I experienced it. It wasn't much but at least I saw and drew the right object. 27 Cygni is the bright star NE.

NGC 6871 with 8" Orion DSE @ 60x

And then again I couldn't go on without starting my Messier object logbook. There was M29 and M39 and I went after the latter. I sketched the cluster to my logbook as well as to a card. I tried to put on some effort on the description for a change and wrote to my notebook: "At 38x a triangular group with four bright 7th magnitude stars. Fairly well detached from the background and without a doubt partly due to the poor observing conditions and twilight. All of the stars appear white in poor transparency with roughly 30* visible. The brightest star in the middle of the group. No obvious double stars. At 80x the cluster has lost its beauty. No additional detail seen. The cluster fills the field of view - size ~40'.

Messier 39 with 8" Orion DSE @ 38x

---

I left Cygnus behind and with quite a maneuver: I moved the telescope long way nearly directly to east and directly to NGC 7209. This feat surely is something to tell the grandchildren about (at least until they comprehend the term luck). The open cluster showed a few dozen stars in a lovely U-shaped pattern leaving a little "cave" in the middle. I couldn't see the haunting drunken lizard that I've seen more times I care to admit.

NGC 7209 with 8" Orion DSE @ 60x

At around 2 am, just after finishing up the NGC 7209 sketch, the noctilucent clouds had brightened up to fairly bright so I had no choice but to interrupt the session and ride the bicycle to a nearby field and take a few pictures. Sadly I couldn't escape the annoying street lights but at least the NCLs show up in the image well enough:

When I got back it was 2.45 am and had to be up in less than 6 hours but I wanted to go for one more. North of 7209 is another fine open cluster in the little Lacerta. The shape is curious and years ago in my star-drunk stupor called the cluster "The Whip of Indiana Jones". So, I might have watched one of the movies a few weeks before but still, even today, the shape is quite obvious to me. I've also seen a beer tankard in the eastern section of the cluster. Whatever you see, I've always thought of the object as quite tormented. What makes it very curious to my eye is that the cluster is divided into four different concentrations of stars. Oh, and if you've read that the cluster might be nothing more than an asterism or an open cluster with only a handful of members.... that's not exactly true. In the 2008 paper "Memberships and CM Diagrams of the Open Cluster NGC 7243" by E.G. Jilinski et al. the authors found 211 cluster members down to 15.5 magnitude.

NGC 7243 with 8" Orion DSE @ 48x

I'm not a big planet buff and I've actually watched Jupiter perhaps 20 times during my 12 years of observing. Tonight I decided to make an exception and try if I could see something with the good seeing and all. I was worth it. I'm not sure what one should see from Jupiter but I clearly saw 4 cloud bands, the Jovian moons and a faint stars just south of Jupiter's disk and it looked like a 5th moon. The star turned out to be a 8th magnitude HD 965. So with all the excitement at the eyepiece, Jupiter will earn another look in the future.

[Finnish] Syksyn kuningas IC 342

Ohessa jämäartikkeli, joka soveltunee tänne, vaikka kieli onkin väärä. Enjoy!

Kirahvin (Camelopardalis) IC 342 on yksin syksyn parhaimmista galakseista ja kuuluu itselläni elokuun vakiokohteisiin. Arviot kohteiden etäisyydestä tuntuvat olevan arvailua kuin lauantain lottorivi: 6.5 – 14 miljoonaa valovuotta. Nykytutkimusten valossa on onnistuttu pääsemään 13 miljoonaan valovuoteen eli maailmankaikkeuden mittakaavassa galaksi on meitä varsin lähellä ja siihen voi olla myös syynsä. Mauri Valtosen (Tuorla Observatory) vuoden 1993 julkaisussa arvellaan IC 342 ja sen muodostaman galaksijoukon olleen alunperin Paikallisen ryhmän jäsen kunnes iso Andromeda antoi koko ryhmälle kenkää. Väitteen paikkaansa pitävyys on kyseenalaistettu, mutta ajatusleikkinä tapahtuma on ainakin varsin kiehtova. Kuten sanottu, IC 342 muodostaa oman galaksijoukon, johon kuuluu reilu tusina galakseja. Galaksijoukosta puhuttaessa käytetään useimmiten nimitystä IC 342 / Maffei 1 group ja galaksit jaetaan juuri kahteen eri ryhmään. Havaintoprojektina galaksijoukko on mitä mainioin, mutta niin haastava että on syytä epäillä onko kaikkia ryhmän jäseniä kukaan koskaan nähnytkään.

Joukon kirkkain jäsen on tietysti itse IC 342. Vuoden 2010 julkaisu (Distance to the galaxy IC 342. N. A. Tikhonov and O. A. Galazutdinova) kertoo tähtienvälisen aineen himmentävän kohdetta noin parin magnitudin verran. Ilman pölyä ja kaasua kohde olisi siis koko pohjoisen taivaan kolmanneksi kirkkain galaksi ja varmasti näkyvissä myös paljain silmin syystaivaalla. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. Kohteen jonkinlaiseen epäsuosioon on kuitenkin ilmeisesti syynsä: usein laiminlyöty Kirahvin tähdistö ja kutkuttavan pieni pintakirkkaus. Toisaalta on huvittavaa puhua tähdistöistä, jotka jostain syystä on laiminlyöty. Jokainen havaitsijahan tietää, että kaikista taivaan kolkista löytyy herkkuja putken kokoon katsomatta. Jos Kirahvi on eläimenä tai tähdistönä vielä tuntematon, on hyvä päivittää tiedot ajantasalle syksyn aikana.

Sitten hieman historiaa. Kuten voidaan huomata, kaksikko Charles Messier ja Pierre Méchain pyyhkäisivät galaksin yli sitä näkemättä. Miksi? Kohde oli ehkä juuri liian himmeä parivaljakolle ja heidän kaukoputkilleen. 1700-luvun kaukoputket tarjosivat lähes aina kapean näkökentän, joten himmeä, laaja-alainen kohde tuskin näyttäytyisi tällaisilla kaukoputkilla. Galaksin kirkkaampi ydin saattoi myös olla liian pieni, jotta ranskalaiset olisivat sen onnistuneet havaitsemaan. Useimmiten nykypäivän havaitsijat kuvittelevat myös Charles Messierin tähtitaivaan kauniiksi ja todella pimeäksi, jossa Linnunrata loisti taivaalla täydenkuun voimalla. Totuus saattoi olla kuitenkin jotain aivan toista kuten Ronald Stoyan, Stefan Binnewies, Susanne Friedrich kirjassaan Atlas of the Messier Objects pohtivat. Vaikka valosaaste olikin 1700-luvulla varsin vähäistä, teollinen vallankumous oli vauhdissaan ja kaupungin ilma oli täynnä tehtaiden ja talojen lämmityksestä aiheutuvaa savua ja muuta roskaan aivan riittämiin. Charles Messierin observatorio sijaitsi lisäksi keskellä kaupunkia, joten jos jossain Ranskassa oli huono paikka havaita, se oli varmasti Pariisi. Pierre Méchainilla oli etulyöntiasema Messieriin nähden: hän havaitsi maaseudulla, kaupungin ulkopuolelta. Tämä ainakin osittain selittää miksi juuri Méchain löysi himmeät kohteet kuten M74, M97 ja M109. Kuten tiedetään, Méchain löysi ainakin Neitsyen (Virgo) alueelta useita kohteita, joita Messier itse ei nähnyt ja jotka jäivät myös Messierin listan ulkopuolelle. Méchain ei kuitenkaan työkiireiden takia päässyt enää jatkamaan sumuisten kohteiden metsästystä, joten mistä kohteista hän puhui ja löysikö hän muualtakin taivaalta lisää kohteita jää harmittavasti arvoitukseksi.

Joka tapauksessa, molempien herrojen Messier ja Méchain kaukoputket olivat optiselta laadultaan ala-arvoisia verrattuna nykypäivän instrumentteihin. Peilien heijastuskyky oli heikko ja Charles Messierin suurin 20-senttinen kaukoputki näytti tähtiä vain vaivaiseen magnitudiin 11 asti. Nykypäivänä tämä vastaa 8-senttistä kaukoputkea, jolla havaitaan keskeltä kaupunkia. Messierin ja Méchain ei kuitenkaan tarvitse tuntea häpeää etteivät he kohdetta nähneet. Jopa William ja John Herscheliltä jäi jostain syystä galaksi havaitsematta. IC 342 löytyi vasta vuonna 1895 amatööri tähtitieteilijä W. F. Denningin (1848-1931) toimesta.

Wolfgang Steinicken uusimmat luettelotiedot galaksista antavat arvot 8.4 magnitudia ja kokoa 21,4’ x 20,9’. Pintakirkkaus on niinkin himmeä kuin 14.9. Valokuvista määritettynä galaksin koko suurenee huomattavasti ja on pohjois-eteläsuunnassa selkeämmin elliptisempi. Kohteen kooksi voi arvioida ainakin 32’ x 30’, joka tekee siitä samalla yhden pohjoisen taivaan suurimmista, jota se tietysti on jo virallisillakin arvoillaan. Välineestä riippumatta, IC 342 on mitä mainoin kohde. Vaikka pintakirkkaus on alhainen, galaksin ydin on kirkas, joka mahdollistaa sen, että kohteen voi narrata taustataivaalta jo valosaasteisemmassakin paikassa. On aina yhtä kliseistä mainita Stephen O’Meara, mutta annetaan nyt olla tämän kerran. O’Meara siis mainitsee kirjassaan The Caldwell Objects galaksin olevan helposti näkyvissä 7x35 kiikareilla ja tämä on niitä harvoja kertoja, jolloin voi sanoa että on herran kanssa samaa mieltä: galaksi näkyy himmeänä, pehmeänä hehkuna 8x30 kiikareilla tosin vain vaivoin. Galaksi löytyy melkein kahden magnitudin 6 tähden välistä ja O’Mearan sanoin: sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun kohteeseen tai tähtiryppääseen alueella.

Mahdollisten supernovien suhteen ei myöskään kannata turhaan hötkyillä. Galaksin ytimestä lounaaseen löytyy kuuden tähden muodostama jono ja yhteensä lähes tusinan verran etualan tähtiä on näkyvissä jo 12-senttisellä linssiputkella. 240-kertaisella suurennoksella ydin on lähes tähtimäinen ja sitä ympäröi noin 2’ kokoinen, pyöreä halo. Yksityiskohtiin tarvitaan kuitenkin pienempää suurennosta, koska galaksi häviää hyvin helposti taustataivaaseen kun olosuhteet ovat kaukana erinomaisesta. Yksityiskohtia kuitenkin on näkyvissä jo pienelläkin putkella, mutta ne ovat haastavia. Aina kun on havaitsevinaan spiraalihaaran kirkastuman, häviää se näkyvistä. Voisi kuvitella, että kohde on kuin hyvä vakooja: se syöttää tietoa kaikille kiinnostuneille, muttei vain harvoin tieto on oikeasti luotettavaa tai käyttökelpoista. Galaksi ei helpolla yksityiskohtia luovuta, mutta juuri se tekeekin galaksista niin mielenkiintoisen.

Galaksijoukon IC 342 / Maffei 1 muiden galaksien nimet ovat varsin värikästä katsottavaa, joka kertoo ainakin siitä etteivät ne ole ihan helppoa kauraa visuaalihavaitsijoille. Yrittää saa ja tietysti pitääkin.


IC 342 group

Camelopardalis A (LEDA 166082) | 04h 25m 20.0s | +72d 48m 30s | 14.8 mag
Camelopardalis B (LEDA 166084) | 04h 53m 07.1s | +67d 05m 57s | 16.1 mag
Cassiopeia I (LEDA 100169) | 02h 06m 02.8s | +68d 59m 59s | 16.4 mag
IC 342 | 03h 46m 48.5s | +68d 05m 46s | 8.4 mag
NGC 1560 | 04h 32m 49.1s | +71d 52m 59s | 12.2 mag
UGCA 86 |03h 59m 48.3s | +67d 08m 19s | 13.5 mag
UGCA 105 | 05h 14m 15.3s | +62d 34m 48s | 13.9 mag

Maffei 1 group

Dwingeloo 1 | 02h 56m 51.9s | +58d 54m 42s | 8.3 mag
Dwingeloo 2 | 02h 54m 08.5s | +59d 00m 19s | 20.5 mag
KKH 11 (ZOAG G135.74-04.53) | 02h 24m 34.2s | +56d 00m 43s | 16.2 mag
KKH 12 | 02h 27m 26.9s | +57d 29m 16s | 17.8 mag
Maffei 1 | 02h 36m 35.4s | +59d 39m 18s | 11.4 mag
Maffei 2 | 02h 41m 55.1s | +59d 36m 15s | 16.0 mag
MB 1 (LEDA 166068) | 02h 35m 36.5s | +59d 22m 43s | 20.5 mag
MB 3 (LEDA 166069) | 02h 55m 42.7s | +58d 51m 37s | 19.8 mag

Season's new changes...

The summer is coming to an end and it is time to start thinking about the next observing season. This season, the primary focus of observations will be simple, good and solid descriptions of Messier and Caldwell objects as they appear (or don't) under the horrible, bright orange suburban skies of mine. Telescopes used for this will be the good old 8" Orion DSE and the 2 year old 4.7" Sky-Watcher. Secondary focus will be the bright, suburban objects of the Sky Atlas-project.

Sketching will be on hold apart from the few selected targets for the season. Dark skies will be used primarily for possible objects presented in the Tähdet & Avaruus magazine column as well as naked eye observing.

There are other upcoming changes too. The observing template will be changed and updated a bit. These updates include:

Bortle Sky Class
Removed. Useless.

NE Lim.mag and SQM-L
Both measurements will be taken from zenith unless otherwise noted. Preferably "on the spot" measurements will be used, at least with the SQM-L.

Background sky, seeing and transparency
All of these will be, from now on, estimated on 1-10 scale where 1 is the worst and 10 is the best. Transparency and background sky ratings will be based on my own scale modified from the old Finnish 1-5 scale where 1 is the best and 5 is the worst. Seeing will be estimated using the Pickering seeing scale.

Minimum aperture and visual impressiveness
Removed. These two had a "good" run for a while.

Weather
Humidity, air pressure and temperature will be recorded on the spot with the mobile weather station. The wind will be estimated by using the Beaufort scale (as it has been on done the last few years) or from the stationary weather station 5 kilometers away.

Notes at the telescope
Added. This will provide interested parties with the whole rundown of the object. How it looked like with different magnifications, original field notes and so on. Time to try this one out and see how it evolves and works.

Additional information
Added. This will talk about what else can be see, what to expect, maybe an astrophysical aspect as well. As above, I'll give this a shot and see what happens.